Sykerajat

Sykerajojen määrittäminen kannattaa, jos treenaa säännöllisesti. Sykerajojen sisälle jää niin kutsuttu sykealue, jonka sisällä sykkeen tulisi pysyä. Tällöin tehtävä treeni on oikeasti tavoitteisiin pyrkivää, eikä näin ollen liian löysää tai liian raskasta. Sykerajalaskurin avulla sykerajojen laskeminen on helppoa ja yksinkertaista.

Sykerajoihin vaikuttavat leposyke, maksimisyke, sekä aerobinen alue

Sykerajat määrittäessä otetaan huomioon leposyke, joka kertoo sydämen sykkeen täydessä levossa, mutta kuitenkin hereillä ollessa. Tämän lisäksi otetaan huomioon maksimisyke, joka puolestaan tarkoittaa sitä kaikkein korkeinta sykettä, joka voidaan saavuttaa maksimaalisen rasituksen aikana.

Sykerajoihin liittyy myös olennaisesti aerobinen ja anaerobinen kynnys. Aerobinen kynnys on se syke, jolloin lihaksiin alkaa vähitellen muodostua maitohappoa, mutta se kuitenkin saadaa nvielä poltettua treenissä pois. Anaerobinen kynnys puolestaan on tämän vastakohta, eli se sykelukema, jonka jälkeen lihaksiin tullutta maitohappoa ei enää pystytä polttamaan pois. Näiden kahden kynnyksen väliin jää aerobinen alue.

Sykerajojen määrittäminen testeillä tai laskurilla

Sykerajat on mahdollista määrittää erilaisilla testeillä, joihin liittyy yleensä mm. juoksumatolla juoksemista tai kuntopyörän polkemista. Testejä tehdessä rasitusta nostetaan aina vähitellen ja samalla mitataan maitohappopitoisuutta veressä. Tällä tavalla sykerajat määrittelee yleensä ammattilainen.

Sykerajalaskureita on erilaisia, mutta pääasiassa niihin tarvitaan leposyke ja maksimisyke, sekä tieto harjoittelun laadusta. On ratkaisevaa, onko kyseessä esimerkiksi kuntoliikunta vai kilpaurheilu, koska näille kaikille on määritelty omat sykeraja-alueet. Laskureiden antamat tulokset ovat viitteellisiä, mutta kertovat kuitenkin hieman suuntaa omista sykerajoista.

Oman sykkeen mittaaminen

Sykerajoja laskiessa tarvitsee osata mitata oma syke. Helpoin ja luotettavin tulos saadaan sykemittarilla. Sykemittari osaa myös laskea sykealueen valmiiksi, joten erillistä laskemista ei tällöin tarvita.

Jos sykemittaria ei ole saatavilla, oman sykkeen voi mitata valtimosta joko kaulalta tai ranteesta. Oikean sykkeen saa, kun laskee sydämen lyönnit 15 sekunnin ajalta ja kertoo saadun tuloksen neljällä.